:: Index  ::  FAQ  :: About us :: Rotumääritelmä / Standard :: Historia :: Yhteystiedot / Contact  ::

Uutiset / News
Nartut / Girls
Urokset / Boys
Valiot / Champions
Tuonnit / Imports
Pentueet / Litters
Pentuja / Puppies
Terveystulokset / Healhtfacts
Luonnetestit yms. / Temperament tests
Kuvia / Pictures
In Memoriam
Linkit / Links
Updates

Amerikanstaffordshirenterrierin historia

Merkittäviä vuosilukuja amstaffin historiassa
 

1700-1800 lukujen vaihde Bull-baiting oli suosionsa huipulla, jota varten alettiin jalostamaan koiria, jotka menestyisivät tässä lajissa.
1835  Bull-baiting julistettiin laittomaksi, koiratappelut nousivat suosioon
1800 luvun puoliväli  "Pit fighting" –koirat Yhdysvaltoihin
1898  UKC perustettiin, ABPT rekisteröitiin ensimmäisenä rotuna UKC:iin, koiratappelut kiellettiin lailla
1936  AKC rekisteröi pitbullit nimellä "Staffordshire Terrier"
1972  AKC lisäsi rodun nimeen sanan "American"
1985  Ensimmäinen amstaffi tuotiin Suomeen
1986  Suomen Kennelliitto hyväksyi rotumääritelmän

Rodun alku

1700-luvun lopussa ja 1800-luvun alussa bull-baiting [=koira vs. härkä –taistelut] oli suosittu urheilulaji Englannissa, jota varten jalostettiin koiria, jotka menestyisivät tässä lajissa. Samantyyppisiä koiria käytettiin myös metsästykseen ja tiloilla taltuttamaan hurjistunutta karjaa. Näitä koiria kutsuttiin "bulldogeiksi" [=härkäkoiriksi]. Alunperin sana "bulldog" ei tarkoittanut tiettyä rotua vaan ennemminkin muinaisten mastiffien tyyppisiä koiria, jotka menestyivät bull-baitingissa. Vanha, suorituskykyiseksi jalostettu työ-"bulldog" oli lähempänä ulkonäöltään amstaffia/APBT:ia ja/tai amerikanbulldogia kuin sitä nykyistä bulldogia, jonka me tunnemme.

Pari sanaa bull-baitingista

Bull-baiting oli laji, jossa teurastettavaksi tarkoitettua lieassa olevaa härkää vastaan taisteli bulldogit. Bull-baitingin oletettava tarkoitus oli pehmentää härän liha ennen lopullista teurastusta (luultiin, että liha todellakin pehmenisi koiran hyökkäyksistä). 

Bull-baiting oli julmaa sekä koiralle että härälle. Näiden otteluiden aikana koira hyökkäsi härän kimppuun samalla, kun se yritti väistellä härän sorkkia tai teräviä sarvia. Koira tavoitteli otetta joko härän turvasta tai korvista, jossa se roikkui niin kauan, kunnes härkä luhistui uupumuksesta tai hapenpuutteesta. Monet koirat murskautuivat härän jalkoihin tai niiden sisäelimet lävistettiin sarvilla, jonka jälkeen ne paiskattiin maahan. Jokaisen yhteiskuntaluokan ihmiset seurasivat tätä lajia, kunnes se lopulta kiellettiin 1835.

Bull-baitingista koiratappeluihin

Kun bull-baiting julistettiin laittomaksi Englannissa nousivat suosioon koiratappelut [l. pit fighting, koirat tappelivat toisiaan vastaan rajatulla alueella]. Bull-baitingissa käytetyt koirat olivat ylivoimaisia niiden kovuuden, pelottomuuden ja kestävyytensä ansiosta, mutta koiratappeluihin ne olivat liian raskaita. Näin ollen kasvattajat alkoivat jalostamaan hieman kevyempää taistelukoiraa, joka saatiin aikaan risteyttämällä "bulldogeja" ja silloisia metsästysterriereitä. Rotu sai nimekseen "Bull and Terrier". "Bull and Terrier" oli jalostettu olemaan aggressiivinen toisille koirille, järkähtämättömän urhea, korkea kipukynnykseltään, halukas taistelemaan loppuun saakka ja olemaan ainutkertaisen kiintynyt ihmisiin. Koiratappelut bull-baitingin tavoin olivat erittäin raakoja, sillä toisinaan tappeluiden annettiin jatkua kuolemaan saakka.

Koiria ei jalostettu vain olemaan aggressiivisia toisia koiria kohtaan, vaan niiden piti myös olla lojaaleja ihmisille. Jos "pit dog" ikinä osoitti aggressiivisuutta ihmistä kohtaan, se lopetettiin välittömästi. Syy, miksi koirat eivät saaneet olla ihmisille aggressiivia, oli siinä, että koirat oli saatava tappelukehästä ulos vakavasti loukkaantuneinakin, sillä ne olivat omistajilleen todella arvokkaita. Tästä johtuu, että rodut ovat edelleen valtavan ihmisystävällisiä. 

Rotu Yhdysvaltoihin

Amstaffien/APBT:ien lähimmät esi-isät olivat irlantilaisia ja englantilaisia taistelukoiria, jotka tuotiin yhdysvaltoihin 1800-luvun puolessa välissä. Kulkeuduttuaan Yhdysvaltoihin rotu erkani hiljalleen siitä, millainen se oli Englannissa ja Irlannissa. Yhdysvalloissa rotua alettiin jalostamaan hieman suuremmaksi ja pidempi jalkaiseksi, jotta sen käyttömahdollisuuksia saatiin lisättyä. "Bull and Terrier":stä tuli taitava kaikissa töissä mitä sille annettiin: paimennuksessa, karjanvartioinnissa, tuhoeläinten häätämisessä, taakanvedossa, vahtikoirana ja perheen seurana – unohtamatta koiratappeluita. Kaiken kaikkiaan asiat olivat rodulla hyvin rakastettuna ja kunnioitettuna perheen seuralaisena, sekä ihanteellisena koirana. 

Todisteiden puute, kuten monen muunkin rodun historiassa, johtuu tässä tapauksessa kasvattajien suunnattomasta salailusta. 1800-luvulla sukutauluja, jos niitä lainkaan kirjattiin ylös, ei levitelty, koska jokainen kasvattaja pelkäsi jonkun paljastavan menestyksen salaisuudet kilpailijoille. Joka tapauksessa 1800-luvun puolessa välissä rotu saavutti ensisijaisen tärkeät piirteensä, jotka pätevät edelleen: kunnioitettavan atleettiset kyvyt, ainutlaatuisen urheuden ja huolettoman luonteen. 

Rotu viralliseksi

1900-luvulla nämä koirat tunnettiin monilla eri nimillä, esim. "Pit terrier", "Pit Bull Terrier", "Half and Half", "Staffordshire Fighting Dog", "Old Family Dog", "Yankee Terrier", "Rebel Terrier"… Vuonna 1898 Chauncy Bennet perusti United Kennel Club:n (UKC) ainoana tarkoituksenaan rekisteröidä pit bull terrierit, sillä American Kennel Club (AKC) ei halunnut olla missään tekemisissä rodun kanssa. Alunperin Bennet nimesi rodun "American Bull Terrier":ksi, mutta se ei miellyttänyt kaikkia, joten myöhemmin sana "pit" lisättiin takaisin nimeen, joskin aluksi kaarisuluissa, jotka myöhemmin poistettiin. Kaikki muut UKC:n rekisteröimät rodut on hyväksytty UKC:iin myöhemmin kuin APBT. 

Myös American Dog Breeders Association (ADBA), joka perustettiin syyskuussa 1909 (perustaja Guy McCord, joka oli läheinen ystävä John P. Colbyn kanssa) rekisteröi APBT:jä. ADBA sponsoroi myös näyttelyitä, mutta ennen kaikkea taakanveto-kilpailuja [=weight pulling].

1936-luvulla, kiitokset "Pete the Pup":lle sarjoissa "Little Rascals" ja "Our Gang", jotka tutustuttivat rodun suuremmalle yleisölle, AKC hyväksyi rodun ja rekisteröi sen nimellä "Staffordshire Terrier". Tämä nimi vaihdettiin "American Staffordshire Terrier":ksi vuonna 1972, jotta se erotettiin pienemmästä englantilaisesta serkustaan staffordshirenbullterrieristä. Nimi "Staffordshire" tulee Englannin Staffordshiren kaivostyöläisistä, jotka ovat olleet kehittämässä alkuperäistä englantilaista taistelukoiraa. 

Amstaffin ja pitbullin tiet erkanevat

Vielä 1936-luvulla kaikkien aikeet ja tarkoitukset, AKC:n, UKC:n ja ADBA:n versiot rodusta olivat identtiset, koska alkuperäinen AKC –kanta muodostui pitbulleista, jotka olivat UKC:n ja ADBA:n rekisteröimiä. Alunperin AKC hyväksyi 50 "Staffordshire Terrier":iä. Yksi alkuperäisistä koirista oli kuuluisa Pete sarjasta "Little Rascals".

AKC:iin hyväksymisen jälkeen amstaffia on jalostettu erillään UKC:n "American Pit Bull Terrier":stä, joka on aiheuttanut kaksi eri rotua, sillä amstaffia lähdettiin jalostamaan ensisijaisesti ulkonäköön ja rodun tärkeimpiin luonteenpiirteisiin, kuten uskollisuuteen, rohkeuteen ja palveluhalukkuuteen panostaen kun taas pitbullia lähdettiin jalostamaan lähinnä sen perusteella, miten koira pärjäsi taistelukehässä. 

Amstaffit Suomeen

Ensimmäinen amstaffi, narttu Rachel vom Simba-Camp, tuli Suomeen vuonna 1985 Saksasta Mela Ekmanin (Kennel Dinah-Mite) tuomana. Suomen Kennellitto (SKL) hyväksyi rotumääritelmän vuonna 1986 ja rodulle osoitettiin rotujärjestöksi SBTY ry (Staffordshirenbullterrieriyhdistys ry). Vuonna 1986 Mela Ekman toi Yhdysvalloista uroksen Blue Angel Mela's Sam. Ensimmäinen amstaffipentue syntyi Suomeen vuonna 1987 Dinah-Mite kenneliin. Nykyään amstaffeja rekisteröidään 40-60 vuodessa kokonaisrekisteröinti määrän ollessa 338 vuoden 2002 lopussa. 

Tekstin vapaasti suomennellut erinäisistä lähteistä Saara (saara.kemppi@gmail.com).

::  Kennel Diabolicstafs  ::  Finland  ::  heidi.nousiainen@kolumbus.fi  ::

Tallenna

Tallenna