Amerikanstaffordshirenterrierin
historia
Merkittäviä vuosilukuja
amstaffin historiassa
| 1700-1800
lukujen vaihde |
Bull-baiting oli
suosionsa huipulla, jota varten alettiin jalostamaan koiria, jotka
menestyisivät tässä lajissa. |
| 1835 |
Bull-baiting
julistettiin laittomaksi, koiratappelut nousivat suosioon |
| 1800
luvun puoliväli |
"Pit fighting"
–koirat Yhdysvaltoihin |
| 1898 |
UKC perustettiin, ABPT
rekisteröitiin ensimmäisenä rotuna UKC:iin, koiratappelut
kiellettiin lailla |
| 1936 |
AKC rekisteröi
pitbullit nimellä "Staffordshire Terrier" |
| 1972 |
AKC lisäsi rodun nimeen
sanan "American" |
| 1985 |
Ensimmäinen amstaffi
tuotiin Suomeen |
| 1986 |
Suomen Kennelliitto hyväksyi
rotumääritelmän |
Rodun alku
1700-luvun lopussa ja
1800-luvun alussa bull-baiting [=koira vs. härkä –taistelut] oli
suosittu urheilulaji Englannissa, jota varten jalostettiin koiria, jotka
menestyisivät tässä lajissa. Samantyyppisiä koiria käytettiin myös
metsästykseen ja tiloilla taltuttamaan hurjistunutta karjaa. Näitä
koiria kutsuttiin "bulldogeiksi" [=härkäkoiriksi]. Alunperin
sana "bulldog" ei tarkoittanut tiettyä rotua vaan ennemminkin
muinaisten mastiffien tyyppisiä koiria, jotka menestyivät
bull-baitingissa. Vanha, suorituskykyiseksi jalostettu työ-"bulldog"
oli lähempänä ulkonäöltään amstaffia/APBT:ia ja/tai
amerikanbulldogia kuin sitä nykyistä bulldogia, jonka me tunnemme.
Pari sanaa bull-baitingista
Bull-baiting oli laji, jossa
teurastettavaksi tarkoitettua lieassa olevaa härkää vastaan taisteli
bulldogit. Bull-baitingin oletettava tarkoitus oli pehmentää härän
liha ennen lopullista teurastusta (luultiin, että liha todellakin
pehmenisi koiran hyökkäyksistä).
Bull-baiting oli julmaa sekä
koiralle että härälle. Näiden otteluiden aikana koira hyökkäsi härän
kimppuun samalla, kun se yritti väistellä härän sorkkia tai teräviä
sarvia. Koira tavoitteli otetta joko härän turvasta tai korvista, jossa
se roikkui niin kauan, kunnes härkä luhistui uupumuksesta tai
hapenpuutteesta. Monet koirat murskautuivat härän jalkoihin tai niiden
sisäelimet lävistettiin sarvilla, jonka jälkeen ne paiskattiin maahan.
Jokaisen yhteiskuntaluokan ihmiset seurasivat tätä lajia, kunnes se
lopulta kiellettiin 1835.
Bull-baitingista
koiratappeluihin
Kun bull-baiting julistettiin
laittomaksi Englannissa nousivat suosioon koiratappelut [l. pit fighting,
koirat tappelivat toisiaan vastaan rajatulla alueella]. Bull-baitingissa käytetyt
koirat olivat ylivoimaisia niiden kovuuden, pelottomuuden ja kestävyytensä
ansiosta, mutta koiratappeluihin ne olivat liian raskaita. Näin ollen
kasvattajat alkoivat jalostamaan hieman kevyempää taistelukoiraa, joka
saatiin aikaan risteyttämällä "bulldogeja" ja silloisia metsästysterriereitä.
Rotu sai nimekseen "Bull and Terrier". "Bull and Terrier"
oli jalostettu olemaan aggressiivinen toisille koirille, järkähtämättömän
urhea, korkea kipukynnykseltään, halukas taistelemaan loppuun saakka ja
olemaan ainutkertaisen kiintynyt ihmisiin. Koiratappelut bull-baitingin
tavoin olivat erittäin raakoja, sillä toisinaan tappeluiden annettiin
jatkua kuolemaan saakka.
Koiria ei jalostettu vain
olemaan aggressiivisia toisia koiria kohtaan, vaan niiden piti myös olla
lojaaleja ihmisille. Jos "pit dog" ikinä osoitti
aggressiivisuutta ihmistä kohtaan, se lopetettiin välittömästi. Syy,
miksi koirat eivät saaneet olla ihmisille aggressiivia, oli siinä, että
koirat oli saatava tappelukehästä ulos vakavasti loukkaantuneinakin,
sillä ne olivat omistajilleen todella arvokkaita. Tästä johtuu, että
rodut ovat edelleen valtavan ihmisystävällisiä.
Rotu Yhdysvaltoihin
Amstaffien/APBT:ien lähimmät
esi-isät olivat irlantilaisia ja englantilaisia taistelukoiria, jotka
tuotiin yhdysvaltoihin 1800-luvun puolessa välissä. Kulkeuduttuaan
Yhdysvaltoihin rotu erkani hiljalleen siitä, millainen se oli Englannissa
ja Irlannissa. Yhdysvalloissa rotua alettiin jalostamaan hieman
suuremmaksi ja pidempi jalkaiseksi, jotta sen käyttömahdollisuuksia
saatiin lisättyä. "Bull and Terrier":stä tuli taitava
kaikissa töissä mitä sille annettiin: paimennuksessa,
karjanvartioinnissa, tuhoeläinten häätämisessä, taakanvedossa,
vahtikoirana ja perheen seurana – unohtamatta koiratappeluita. Kaiken
kaikkiaan asiat olivat rodulla hyvin rakastettuna ja kunnioitettuna
perheen seuralaisena, sekä ihanteellisena koirana.
Todisteiden puute, kuten monen
muunkin rodun historiassa, johtuu tässä tapauksessa kasvattajien
suunnattomasta salailusta. 1800-luvulla sukutauluja, jos niitä lainkaan
kirjattiin ylös, ei levitelty, koska jokainen kasvattaja pelkäsi jonkun
paljastavan menestyksen salaisuudet kilpailijoille. Joka tapauksessa
1800-luvun puolessa välissä rotu saavutti ensisijaisen tärkeät
piirteensä, jotka pätevät edelleen: kunnioitettavan atleettiset kyvyt,
ainutlaatuisen urheuden ja huolettoman luonteen.
Rotu viralliseksi
1900-luvulla nämä koirat
tunnettiin monilla eri nimillä, esim. "Pit terrier", "Pit
Bull Terrier", "Half and Half", "Staffordshire
Fighting Dog", "Old Family Dog", "Yankee Terrier",
"Rebel Terrier"… Vuonna 1898 Chauncy Bennet perusti United
Kennel Club:n (UKC) ainoana tarkoituksenaan rekisteröidä pit bull
terrierit, sillä American Kennel Club (AKC) ei halunnut olla missään
tekemisissä rodun kanssa. Alunperin Bennet nimesi rodun "American
Bull Terrier":ksi, mutta se ei miellyttänyt kaikkia, joten myöhemmin
sana "pit" lisättiin takaisin nimeen, joskin aluksi
kaarisuluissa, jotka myöhemmin poistettiin. Kaikki muut UKC:n rekisteröimät
rodut on hyväksytty UKC:iin myöhemmin kuin APBT.
Myös American Dog Breeders
Association (ADBA), joka perustettiin syyskuussa 1909 (perustaja Guy
McCord, joka oli läheinen ystävä John P. Colbyn kanssa) rekisteröi
APBT:jä. ADBA sponsoroi myös näyttelyitä, mutta ennen kaikkea
taakanveto-kilpailuja [=weight pulling].
1936-luvulla, kiitokset
"Pete the Pup":lle sarjoissa "Little Rascals" ja
"Our Gang", jotka tutustuttivat rodun suuremmalle yleisölle,
AKC hyväksyi rodun ja rekisteröi sen nimellä "Staffordshire
Terrier". Tämä nimi vaihdettiin "American Staffordshire
Terrier":ksi vuonna 1972, jotta se erotettiin pienemmästä
englantilaisesta serkustaan staffordshirenbullterrieristä. Nimi "Staffordshire"
tulee Englannin Staffordshiren kaivostyöläisistä, jotka ovat olleet
kehittämässä alkuperäistä englantilaista taistelukoiraa.
Amstaffin ja pitbullin tiet
erkanevat
Vielä 1936-luvulla kaikkien
aikeet ja tarkoitukset, AKC:n, UKC:n ja ADBA:n versiot rodusta olivat
identtiset, koska alkuperäinen AKC –kanta muodostui pitbulleista, jotka
olivat UKC:n ja ADBA:n rekisteröimiä. Alunperin AKC hyväksyi 50 "Staffordshire
Terrier":iä. Yksi alkuperäisistä koirista oli kuuluisa Pete
sarjasta "Little Rascals".
AKC:iin hyväksymisen jälkeen
amstaffia on jalostettu erillään UKC:n "American Pit Bull
Terrier":stä, joka on aiheuttanut kaksi eri rotua, sillä amstaffia
lähdettiin jalostamaan ensisijaisesti ulkonäköön ja rodun tärkeimpiin
luonteenpiirteisiin, kuten uskollisuuteen, rohkeuteen ja
palveluhalukkuuteen panostaen kun taas pitbullia lähdettiin jalostamaan lähinnä
sen perusteella, miten koira pärjäsi taistelukehässä.
Amstaffit Suomeen
Ensimmäinen amstaffi, narttu
Rachel vom Simba-Camp, tuli Suomeen vuonna 1985 Saksasta Mela Ekmanin
(Kennel Dinah-Mite) tuomana. Suomen Kennellitto (SKL) hyväksyi rotumääritelmän
vuonna 1986 ja rodulle osoitettiin rotujärjestöksi SBTY ry (Staffordshirenbullterrieriyhdistys
ry). Vuonna 1986 Mela Ekman toi Yhdysvalloista uroksen Blue Angel Mela's
Sam. Ensimmäinen amstaffipentue syntyi Suomeen vuonna 1987 Dinah-Mite
kenneliin. Nykyään amstaffeja rekisteröidään 40-60 vuodessa
kokonaisrekisteröinti määrän ollessa 338 vuoden 2002 lopussa.
